Kuinka laihtua yli 30kg yhdeksässä kuukaudessa

Tämä postaus kertoo siitä, kuinka lihoin neljäkymmentä kiloa - siis yli 60% elopainostani salakavalasti yhdeksässä kuukaudessa ja matkastani takaisin omaksi itsekseni. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jojoilen painoni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaaka näytti kolminumeroista lukua. Eihän sille voinut olla nauramatta. Itku tuli vasta sitten, kun kilot eivät jääneetkään synnytyslaitokselle.



Syyt painonnousuun




1. Liikuntatottumusten muuttuminen


Raskauden aikana painoni nousi 65kg:sta huimaan sataan viiteen kilogrammaan! Ennen raskautta kävin joogassa ja uimassa viidestä kuuteen kertaan viikossa. En sen kummemmin katsonut vaakaa tai ruokavaliota. Join paljon viiniä ja söin runsaasti kasviksia. Paino vaihteli 62kg ja 65kg välillä. Raskauden aikana lopetin urheilemisen ja hyötyliikunnan määrä tippui sekin minimiin. Entinen minimi 10 tuhatta askelta päivässä oli puolittunut.


2. Ruokavalio


Raskauden aikana ruokavalioni muuttui melko radikaalisti; aloin yhtäkkiä himoitsemaan maitotuotteita ja Suomalaista kotiruokaa. Saatoin juoda maitoa litrakaupalla ja herkuttelin kermaisilla laatikkoruuilla. Kaikessa tuli olla paljon rasvaa. Kroppani yksinkertaisesti huusi rasvaista ruokaa ja kaloreita - ja minä annoin sitä mitä tilattiin!



Ylipainon aiheuttamat ongelmat



Toukokuun puolessavälissä vuonna 2018 painoin lopulta huikeat kolmenumeroiset lukemat. Olin toki juuri synnyttänyt, mutta raskaus ei yksistään selitä sitä, miksi lihoaa yli 60% elopainostaan. Syy oli yksinkertaisesti liikunnanpuutteessa ja ruokavaliossa. Lihavana huomasin, kuinka jalkapohjani ja nilkkani särkivät pienenkin kävelyn jälkeen. Kaikki ruumiinosani olivat turvoksissa ja kävely oli vaivalloista; hengästyin pienestäkin. Hikoilu oli huomattavasti runsaampaa kun raskaana olevilla tutuillani. Mikään vaate ei tuntunut hyvältä, vaikka olisi ollut sitten minkälainen viitta. Positiivisena muutoksena huomasin lauluääneni, mikä sai uutta kaikupintaa. Kuulostin omassa päässäni aivan Aretha Franklinilta. Jäätävintä oli se, kun en mahtunut asioimaan Töölöläisen kirpputori Reloven vessassa - ihan totta, jäin jumiin vessan ovien väliin. Sain myös osakseni raivoa raitiovaunussa viedessäni 1.5 paikkaa; jostain syystä erityisesti keski-iän ylittäneet, itsekin lihavat miehet halusivat väkisin puskea viereeni istumaan samalla nimitellen minua läskiksi. Siitäkö vasta riemu repesi. Ihmisarvoni oli näemmä huonontunut entisestään kilojen ja lapsen syntymän myötä. Vaunuista ja vauvasta saa nimittäin myös mitä jäätävintä kommentointia. Pyrin toki käyttäytymään lapseni edessä, mutta läheltä piti -tilanteita sattui useampia per viikko, jonkun avatessaan suunsa siitä, kuinka lasta ei saisi tuoda julkisille paikoille.




Näin laihduin



Synnytyslaitokselle jäi viitisen kiloa, ja ne 98kg pelkkää iloa jäivät kummittelemaan 168 senttiseen kroppaani toviksi; tilannetta ei yhtään auttanut se, että raskaudenjälkeinen quilty pleasureni oli Espresso Housesta joka aamu hakemani suuri jäälatte. (Huom! En käytä ikinä sokeria juomissa, enkä koskaan ennen juonut kahvia maidolla...) Kun peilikuva vielä 2kk synnytyksestä näytti samaa kun juuri synnytyksen jälkeen, jätin kaikenlaiset maidot; mikään ylenmääräinen maidonlitkiminen ei ole hyväksi jos olet aikeissa tiputtaa painoasi - olkoon mikä tahansa mantelimaito tai muuta bullshittiä. Forget it. Musta kahvi, siinä se.



Kun peilikuva vielä 2kk synnytyksestä näytti samaa kun juuri synnytyksen jälkeen, jätin kaikenlaiset maidot; mikään ylenmääräinen maidonlitkiminen ei ole hyväksi jos olet aikeissa tiputtaa painoasi


Koska olin niin poikki lapsen kanssa, hellekesä imi musta kaikki ylimääräiset mehut (ei tosin rasvoja) ja asuimme viidennessä kerroksessa ilman hissiä, en yksinkertaisesti jaksanut ajatella ruokavaliotani. Puolisoni otti vetovastuun ravinnosta, joten söimme vuoropäivin kebabia ja pitsaa syyskuuhun 2018 asti. Sain siis nauttia entisen kotikatuni Iso Roobertinkadun pitserian, Big Mamasin valikoimista täysin rinnoin ennen kun kyseinen pulju lopetti.


Oli syyskuu 2018 ja olin laihtunut 10kg imettämällä ja kävelemällä portaita. Painoni oli jämähtänyt kahdeksaankymmeneenseitsemään kiloon. Suoraan sanoen vitutti katsoa itseään peilistä, koska näytin vain yksinkertaisesti maailman epäseksikkäimmältä maitoa roiskuvien utareideni ja sulojeni kanssa. Ajattelin, että sulkisin silmäni peileiltä ja lopettaisin murehtimasta asiaa. Muutimme Malagaan kahdeksi kuukaudeksi. Aloin maistelemaan paikallista viiniä lasillisen silloin tällöin. Kävimme joka ilta ulkona syömässä, aloitin päiväni kakkupaloilla. Vaakaan tuijottelu sai jäädä.



Suoraan sanoen vitutti katsoa itseään peilistä, koska näytin vain yksinkertaisesti maailman epäseksikkäimmältä maitoa roiskuvien utareideni ja sulojeni kanssa.


Joulukuussa 2018 tunsin olevani valmis aloittamaan treenauksen MyBnb:n vauvatreeniryhmässä kolme kertaa viikossa. Oli ihana katsella treenattuja, hyväkuntoisia mammoja ja ottaa mallia heidän meiningistään. Päätin, että treenaan täysillä kolme kertaa viikossa, ja kävelen vähintään kymmenentuhatta askelta päivässä. En edelleenkään kiinnittänyt tarpeeksi huomiota ruokavaliooni. Lapseni nukkui minuun liimautuneena ensimmäiset kymmenen elinkuukauttaan, joten tämä vaikutti huomattavasti unenpuutteeseeni. Ja unenpuute taas teki painon pudotuksesta ja treeneistä palautumisesta haastavampaa. Maaliskuussa 2019 olin jo vaivihkaa kasvattanut lihasta, lopettanut kiinnittämästä huomiota painooni ja minulla oli taas hyvä olo kropassani. Kävin tuolloin kehonmittauksessa ja kappas, painoin enää 73 kg. Vielä siis oli duunia ihannepainooni, mikä oli 10kg vähemmän. Mutta se ei ollut tässä vaiheessa enää minulle se pointti - tiesin, että oikeaan suuntaan oltiin menossa. Vihdoin olin valmis myös keskittymään taas täysillä ruokavaliooni - syömiseen tarpeeksi usein, tarpeeksi paljon, kasvispainoitteisesti.



Vasta luopuessani stressiä aiheuttavista tekijöistä elämässäni - kroppani oli valmis muuttumaan mukanani. Se oli viimeksi kun tein elämäntaparemontin, minkä jälkeen olen voinut äärimmäisen hyvin itseni kanssa ja yksinkertaisesti tehnyt päätöksen, etten suostu enää antamaan stressille tilaa elämässäni.


Raskausarvet



Joku voisi kuvitella, että mulla on oltava aivan valtavat #raskausarvet jojoilun vuoksi, mutta tiedätkö mitä? -Mulla ei jäänyt juuri yhtään raskausarpia synnytyksestä, eikä laihtumisesta. Vatsassani ei näy jälkiä synnytyksestä, eikä rinnoissani näy liiemmin mitään. Ihoni on siis ilmeisen elastinen ja mulla on tähän teoria; Olen pari kertaa aiemmin lihonnut huomattavasti. Tuolloin se on johtunut suunnattomasta stressistä, mikä johtui nuorena aloitetun yrittäjyyden tuomista paineista. Ihoni on siis tottunut venymiseen. Jotain hyötyä tästäkin!



Stressistä ja laihduttamisesta



#Elämäntaparemontti, kuten Personal Trainerin kanssa hulluna treenaaminen suunnattoman stressin ohjaillessa elämää ei empiirisen tutkimukseni mukaan tuota suurtakaan tulosta; Vuonna 2014 lihoin paljon - en kuitenkaan läheskään näin paljon kun raskauteni aikana. Olin samaa aikaa suunnattoman stressaantunut. Vaikka treenasin PT:n kanssa neljä kertaa viikossa ja lenkkeilin - kroppani ei kokenut muutosta. Olin aivan lukossa. Vasta luopuessani stressiä aiheuttavista tekijöistä elämässäni - kroppani oli valmis muuttumaan mukanani. Se oli viimeksi kun tein elämäntaparemontin, minkä jälkeen olen voinut äärimmäisen hyvin itseni kanssa ja yksinkertaisesti tehnyt päätöksen, etten suostu enää antamaan stressille tilaa elämässäni. Jos joku asia tai ihminen aiheuttaa stressiä, pohdin tarkasti onko sellaisen asian tai ihmisen läsnäolo elämässäni sen arvoista. Yleisesti ottaen aina päädyn vetäytymään mahdollisimman kauaksi sellaisista energiasiepoista.



"Liiku enemmän kuin syöt" ohjenuora on toiminut minulla hyvin, ja olen noudattanut sitä onnistuneesti nyt toisen raskauteni aikana.


Varsinaisesti en ole siis koskaan laihduttanut tai lihottanut, vaan ainoastaan joko kunnioittanut kehoani ja elänyt täysillä, tai lakannut tekemästä asioita jotka saavat minut tuntemaan oloni hyväksi; kuten #uiminen, #treenaaminen, #jooga ja kasvisten syönti. Kirjoitin näin vuonna 2019: "Tulevaisuudessa toisen raskauden kanssa kun sellainen toivottavasti joskus siunaantuu, aion pyrkiä tekemään järkevämpiä valintoja raskauteni aikana. Jos järkevämpien valintojen tekeminen, kuten liikkuminen ja terveellinen #ruokavalio tuntuvat silloin mahdottomilta, ei sekään ole maailmanloppu. #Kehopositiivisuus tarkoittaa minulle tosiasioiden myöntämistä ja itsestään huolehtimista. Aina on tilaa muutokselle - vaikka kertyneet rasvasolut ovat tiukassa, aina pystyy taistelemaan niitä vastaan lempeästi, ilman että pakkomielteen omaisesti antaa prosessin hallita ajatuksia."



Laihduttamisella mediahuomiota


On toki hienoa, että puhutaan kehopositiivisuudesta. Yhtä hienoa on se, kun ihmiset jakavat näitä laihdutustarinoitaan. Mutta pakko sanoa nyt ääneen se, mitä olen itsekseni pohtinut; Kyllä minua hieman hymyilyttää, kun lähtöpainoltaan 150-kiloinen henkilö tekee mediassa suuren haloon omasta, yli vuoden kestäneestä 25 kilon painonpudotuksestaan ja "mediat ulkomaita myöten" kirjoittavat aiheesta. Ja suhteellisen maltillisen painonpudotuksen myötä, henkilö löytää kutsumuksensa health coachina tai vastaavana.


Pointtini tälle toisen henkilön laihdutustarinalle julkisesti hymähtelylle on se, että aivan tavallisesta asiasta on rakennettu niin suuri haloo ja Iltapäivä- sekä naistenlehtien sivut pursuavat artikkeleita tämän yhden henkilön tekemästä suuresta saavutuksesta. Siitä saa vaikutelman, että (hänen tapauksessaan maltillinen) painonpudotus olisi jokin suuri haaste ja saavutus, minkä vain harvat voivat saavuttaa. Kuka tahansa yli satakiloinen jolla jalat kantavat, voi tiputtaa 25 kiloa helposti pienillä elämäntapamuutoksilla.


Kannustuksena kaikille ylipainoisille, painon pudotuksesta kiinnostuneille: Väitän oman kokemuksen sanelemana, että painon pudottaminen sadasta kilosta alaspäin kolmekymmentä kiloa haastavissakin olosuhteissa on helppoa, ja onnistuu alle vuodessa pienillä elämäntapamuutoksilla. Ensimmäisten kolmenkymmenen kilon jälkeen prosessi vaatii enemmän effortia ainakin, kun lähtöpaino on ollut 105kg kuten minulla. Painon pudottaminen sadasta viidestäkymmenestä kilosta alaspäin ensimmäiset kolmekymmentä kiloa tulisi kaiken järjen mukaan sujua sitäkin jouhevammin, kunhan vaan muistaa pitää kiinni niistä pienistä elämäntapamuutoksistaan - kuten hyötyliikunnasta ja ylenpalttisen ahmimisen sekä dokailun poisjättämisestä. "Liiku enemmän kuin syöt" ohjenuora on toiminut minulla hyvin, ja olen noudattanut sitä onnistuneesti nyt toisen raskauteni aikana.



Kannustuksena kaikille ylipainoisille, painon pudotuksesta kiinnostuneille: Väitän oman kokemuksen sanelemana, että painon pudottaminen sadasta kilosta alaspäin kolmekymmentä kiloa haastavissakin olosuhteissa on helppoa, ja onnistuu alle vuodessa pienillä elämäntapamuutoksilla.


Ps. En ole terveyden ammattilainen, enkä ole aikeissa alkaa neuvomaan aiheesta ihmisiä työkseni - siitä huolimatta, että olen laihduttanut yli kolmekymmentä kiloa yhdeksässä kuukaudessa. On varmasti syytä mainita, että näissä asioissa kannattaa konsultoida esimerkiksi lääkäriä, eikä uskoa blogihöpinöitä(ni).

© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com