Minkä vuoksi imetys lihottaa?

Esikoiseni kanssa odotin innolla kaikkien tapaamieni äitien suusta kuultua imetyksen mukanaan tuomaa radikaalia laihtumista. Toiset äidit tätä hehkuttivat, toiset kokivat liiallisen laihtumisen ongelmana. Mä vain ajattelin että "jes jes jes!" Nopeasti sain huomata, että itse en kuulukaan näihin laihtujamammoihin. Päinvastoin - imetys teki painonpudotuksesta haastavaa.

Salaa toivon, ettei tällä kertaa maitoa tulisi ollenkaan. Tai jos tulisi, niin tulisipa sitä vain muutaman kuukauden ajan. Ihanne olisi se, että uusin tulokas ei tykkäisi rintaruokinnasta.

En tosiaan tiennyt, että murto-osta äityleistä ovat sellaisia, joille tämä imetys ei toimi triggerinä maagiselle painonpudotukselle. Kehoni alkoi varastoimaan rasvaa kuten raskaudessani, ja maitoa olisi riittänyt vaikka viidelle vauvalle. Koska rintani olivat ensimmäiset neljä kuukautta räjähtämispisteessä, jouduin pumppaamaan maitoa niin, että pakastimesta loppui tila. Kehoni sai signaaleja siitä, että meillä tosiaan asui vauva-armeija kotona, ja päätti alkaa varastoimaan rasvaa ahnaasti varmistaakseen vauvakatraan maidonsaannin. Painonlasku oli näiden kuukausien aikana äärimmäisen olematonta ja olotila, noh - lihava. Koko kroppani oli aivan sekaisin imettämisestä ja valvomisesta. Yli kolmenkymmenen kilon laihtumistarinani voit lukea tämän linkin takaa. Vaikka otsikko kertoo yli kolmenkymmenen kilon laihtumisesta yhdeksässä kuukaudessa, niin täytyy sanoa että konkreettinen painonpudotus tapahtui vasta, kun lapseni alkoi syömään myös kiinteitä 5kk:n iästä alkaen ja näin ollen imutiheys väheni. Painoni jämähti lukemaan +10kg enemmän kuin ensimmäisen raskauteni alkaessa. Siinä minulla haaste, johon tarvitsen tiukan ruokavalion lisäksi FaceToFace -treenisessiot PT:n kanssa kolmen kuukauden settinä useamman kerran viikossa. Been there, done that. Se on helppoa silloin, kun ei tarvitse valvoa vauvan kanssa - tai imettää.


Kehoni sai signaaleja siitä, että meillä tosiaan asui vauva-armeija kotona, ja päätti alkaa varastoimaan rasvaa ahnaasti varmistaakseen vauvakatraan maidonsaannin.

Anteeksi hoikat ystävät, jotka yhteisenä vauvavuotenamme valititte ongelmistanne liittyen imetyksestä johtuneeseen radikaaliin painonlaskuun - minun silmissäni näytitte supermalleilta, ja olisin vaihtanut paikkaa kanssanne anytime. Te ystävät, joilla oli haasteita maidon tulon kanssa ja olitte huolissanne kun lapsenne ei saanut äidinmaitoa - En kehdannut tarjota pakastimeemme varastoituja maitolitroja, pelkäsin sen olevan epäsopivaa. Jos ja kun sama kohtalo seuraa minua jälleen; tervetuloa pakastimellemme, litrat vaihtuvat kahvipakettiin ja laihdutusvinkkeihin.


Imetin esikoistani 1.5 -vuotiaaksi asti. Meksikon matkamme aikana viime vuonna lopetin imetyksen seinään, koska se alkoi yksinkertaisesti vituttamaan aivan liikaa. Toki pitkällä lentomatkalla oli kätevää iskeä lapselle tissi suuhun. Olisin halunnut lopettaa imetyksen jo lapsen ollessa puolivuotias, mutta sydämeni ei antanut minun toimia niin. Toisaalta, mainittakoon että lapsemme on ollut kipeä vain kaksi kertaa 2.5 vuoden aikana. Tällöin on ollut kyse perus flunssasta (- vai pitäisikö nykypäivänä sanoa, että Koronasta?) Ehkäpä tästä suhteellisen pitkästä imetysajasta on ollut jotain hyötyä.


Salaa kuitenkin toivon, ettei toisen lapsen kanssa maitoa tulisi ollenkaan. Tai jos tulisi, niin tulisipa sitä vain muutaman kuukauden ajan. Ihanne olisi se, että uusin tulokas ei tykkäisi rintaruokinnasta. Laitetaan vahinko kiertämään: Äitini ei koskaan imettänyt minua, ja koliikista selvittyään vanhempani saivat nauttia korvatulehduskierteestä. Minut on vauvana ja taaperona pumpattu niin täyteen antibiootteja, etten ole tarvinnut niitä enää varhaislapsuuden jälkeen. (Kuka muu ysärin lapsi muistaa sen vaaleanpunaisen, esanssimansikalta maistuvan nestemäisen antibiootin?) Olen ehkä poikkeus, mutta itse en sairasta juuri koskaan ja itsetuntoni ei ole järin huono; yritän vain todistella itselleni ja muille imetysasian kanssa omalla tavallaan kamppaileville, että kyllä lapsesta voi kasvaa ihan kelpo kansalainen ilman rintaruokintaakin. Ikäväkseni minulla ei ole esittää väitteitäni puoltavaa relevanttia tutkimusdataa - sen sijaan rintaruokinnan merkityksestä lapsen kehitykselle on kiistatonta tutkimusdataa. Näin ollen jokaiselle joka kauhistui aikeistani jättää seuraava lapseni ilman patalappujeni hellää huomaa: voitte huokaista helpotuksesta, omantunnon tuskissani tulen imettämään uuttakin tulokasta (ainakin kahden ensimmäisen kvartaalin ajan.)




Lihottiko vai laihduttiko imetys sinua?


© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com