Minkälaista on olla luottotiedoton?

Olen varmaan asuinalueemme Eiran ainut luottotiedoton. Tänä vuonna tulee eletyksi viisi vuotta symbioosissa Helsingin Ulosoton kanssa. Olen halunnut kantaa itse vastuun tekemistäni virheistä ja ulosottoon on vähennetty saatavia viidestä sadasta kahteen tuhanteen euroon kuukaudessa - vuosien saatossa vaihdelleesta tulotasosta riippuen. Tämä postaus kertoo elämästä luottotiedottomana ja siitä, kuinka päädyin luottotiedottomaksi.


Korttitalo kaatui ja minulla oli edessäni valinta: Maksanko työntekijöiden palkat, vai pelastanko perseeni luottotietojen menetykseltä? Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Toisin sanoen jäin velkaa vain verottajalle.

Onko sinulla jokin ennakkokäsitys luottotiedottomasta henkilöstä? Kenties profiililtaan hieman leväperäinen talousasioissaan, henkilö joka elää yli varojensa? Sinä, joka tiedät minut ja mahdollisesti kuvittelet sosiaalisen median profiileideni perusteella tuntevasi - näetkö minut kenties yli varojeni elävänä ärsyttävänä snobina? Tai laiskana henkilönä, joka tavoittelee helppoa ja hedonistista elämäntyyliä? Nyt opit tuntemaan sen puolen minusta, mikä on sanellut elämääni viiden vuoden ajan - ja mistä on tullut jopa jossain määrin osa identiteettiäni.


Luottotietojen menetys


Menetin luottotietoni vuoden ja 2014 ja 2015 vaihteessa tapahtuneen yrityskonkurssin seurauksena. Nuorena yrittäjänä kannoin liian suurta vastuuta siinä elämänvaiheessa. Jotkut asiakkaat maksoivat laskujaan 'kun jaksoivat' - tai eivät ollenkaan. Sain burn outin yrityksen talousasioiden aiheuttamasta stressistä, enkä pysynyt enää hallitsemaan kokonaisuutta. Korttitalo kaatui ja minulla oli edessäni valinta: Maksanko työntekijöiden palkat, vai pelastanko perseeni luottotietojen menetykseltä? Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Toisin sanoen jäin velkaa vain verottajalle. Puhutaan oikeastaan suhteellisen pienestä summasta - hieman alle sadasta tuhannesta eurosta. Minulle se oli silloin ylitsepääsemättömän suuri rahasumma, enkä kehdannut pyytää apua tilanteeseen. Niinpä vastuut kannettuani, terapioin itseäni juhlimalla vuoden enemmän kuin koskaan, ja viettämällä villin kesän tehden samanlaisia promootiotöitä festareilla ympäri Suomen, joita olin tehnyt alle kaksikymppisenä. (Oli muuten yksi elämäni tähän asti vapauttavimmista ja hauskimmista vuosista).


Kuinka paljon palkasta menee ulosottoon?


Minun oli tarkoitus muuttaa Roomaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä syksyllä 2015. Kunnes sain työtarjouksen Suomesta, ja päätin ilahduttaa Suomen verottajaa jäämällä maksamaan verovelkani. Elokuusta 2015 alkaen palkastani on lähtenyt normaalien tuloverojen lisäksi keskimäärin 1/3 ulosottoon. Yksinkertaistetusti, minulle jää käteen 1/3 kaikesta mitä tienaan. 25-vuotias konkurssin tehnyt yrittäjä oli varsin tyytyväinen vastaanottamastaan 4500 euron kk-palkasta - kunnes tajusi ravaavansa Punauoresta Vantaalla päivittäin julkisella kulkuvälineellä vastaanottaakseen 1700 euroa nettona kuukaudessa tililleen verojen ja ulosoton jälkeen. Viimeisimmässä päätyössäni pohjapalkkani oli hieman yli 6000 euroa kuukaudessa. Kyseisestä palkasta jäi ulosoton ja verotuksen jälkeen käteen noin 2500 euroa.


Kuinka pärjätä taloudellisesti, kun 1/3 palkasta menee ulosottoon?


Olen oppinut, että yksi palkkatyö ei tule koskaan riittämään minulle niin kauan kun olen ulosoton asiakas. Olen ratkaissut asian niin, että minulla on aina yhdestä kahteen alani ekstratyötä päivätyön lisäksi, sekä ylimääräisiä projekteja. Tämä on ollut minulle hyvin normaali tilanne, sillä totuin yrittäjänä tekemään tuplasti enemmän töitä kuin mitä nyt teen. Erona entiseen se, ettei minun ole enää vuosiin tarvinnut stressata toisten ihmisten palkoista. Voisin siis sanoa, että olen elänyt varsin stressivapaata elämää jo puoli vuosikymmentä.


Lisäksi olen laskenut tarkasti, kuinka paljon saan tienata vuodessa esimerkiksi verotonta kirpparimyyntituloa. Säästän rahaa, käytän kaiken maailman bonus-kortteja ja syynään tarkasti verotiliotteeni; on paljon asioita, joista voi saada veronkevennyksiä. Näistä ei kukaan tule muistuttelemaan, vaan nämä täytyy selvittää itse. On hyvä tietää, että voit hakea muutosta verotiliotteeseesi vielä vuosien jälkeenkin.


Minun tulee päästä lähemmäs kahdeksan tuhannen euron kk-bruttotuloihin pelkällä palkkatyöllä, jotta työntekoni kannattaa. Tällöin tekemästäni työstä jäävä osuus ulosoton ja verotuksen jälkeen on edelleen varsin maltillinen, mutta sillä pärjää kun perheessämme on kuitenkin kaksi työssäkäyvää ihmistä. Olen kokenut tavoitteeseen pääsyn suhteellisen helpoksi. Nyt olen kuitenkin antanut itselleni oikeuden olla ansiosidonnaisella (ansiosidonnaisesta lähtee muuten siitäkin huomattava osuus ulosottovirastolle) muutaman kuukauden, ja äitiysvapaalla aion tehdä töitä sunnuntaisin - sillä sunnuntaityöt ovat sallittuja. Arvioisin, että ennen ansiosidonnaiselle jäämistäni perheemme yhteenlasketut kuukausibruttotulot olivat n. 20 tuhatta euroa. En tiedä tarkasti, koska minulla ja aviopuolisollani on erilliset pankkitilit ja taloudenpito. Verotuksen jälkeenhän tuon kokoisesta kk-tulosta jää pankkitilille suhteessa hiiren kakka. Ei sitä palkkatuloilla tässä maassa ainakaan rikastumaan pääse - vaikka ei olisikaan ulosoton asiakas. Jos emme puhu sukunimen merkityksestä taloudellisen (tai urallisen) menestyksen mittarina, niin kaikki perustuu tässä yhteiskunnassa sille, kuinka paljon lainaa saat tulojasi vastaan. Luottotiedoton saa lainaa nolla euroa, joten se on loppujenlopuksi yhdentekevää, tienaako kaksi vai kahdeksan tuhatta euroa bruttotuloja kuukaudessa. Mikäli siis tarkoituksena on ostaa asioita velaksi.


Olen oppinut, että yksi palkkatyö ei tule koskaan riittämään minulle niin kauan kun olen ulosoton asiakas. Olen ratkaissut asian niin, että minulla on aina yhdestä kahteen alani ekstratyötä päivätyön lisäksi, sekä ylimääräisiä projekteja.

Ei sitä palkkatuloilla tässä maassa ainakaan rikastumaan pääse - vaikka ei olisikaan ulosoton asiakas. Jos emme puhu sukunimen merkityksestä taloudellisen (tai urallisen) menestyksen mittarina, niin kaikki perustuu tässä yhteiskunnassa sille, kuinka paljon lainaa saat tulojasi vastaan. Luottotiedoton saa lainaa nolla euroa, joten se on loppujenlopuksi yhdentekevää, tienaako kaksi vai kahdeksan tuhatta euroa bruttotuloja kuukaudessa. Mikäli siis tarkoituksena on ostaa asioita velaksi.

Luottotiedottoman elämänlaatu


Ulosotossa minulla on edelleen noin kaksikymmentä tuhatta euroa. Tämän vuoden vaihteen jälkeen luku nollaantuu. Siitä asti kun aloimme seurustelemaan, puolisoni on lähes väkisin halunnut maksaa ulosottovelkani. En ole antanut hänen tehdä sitä, sillä toisen velat eivät mielestäni kuulu toiselle. Toki ymmärrän hänen halunsa voida omistaa yhdessä asioita. Minulle omistamattomuus on muodostunut viidessä vuodessa elämäntavaksi (mitä moni ei voi ymmärtää) ja minulla on hyvä olo, kun tiedän että kukaan ei voi viedä minulta mitään. Enkä omista mitään, mistä minulle tarvitsisi olla kateellinen tai minkä perusteella minua pitäisi arvottaa, saati pyrkiä hyötymään minusta. Ei ole hienoa nimeä, rikasta sukua eikä edes Ladaa nimissäni. Ja se tuntuu aivan mielettömän hyvältä. Voin kertoa, että kutsuja kissanristijäisiin ei sada enää samaa tahtia kuin ennen. Samaa aikaa ystäväpiirini on pienentynyt ja muokkaantunut sellaiseksi, mitä se nyt on - ihana, aito, välitön ja rakastava.


Olen tehnyt lupauksen puolisolleni, että vuoden 2021 aikana saatan suostua ostamaan asunnon hänen kanssaan. Olemme kumpikin sen tyylisiä ihmisiä, että emme tykkää ostaa asioita velaksi. Asunto on varmaan ainut, minkä ostaisimme velaksi jos jotain. En kehtaisi esimerkiksi ajaa oman tulotason ylittävällä autolla tietäen, että minulla tai meillä ei olisi varaa ostaa kyseisen merkin autoa käteisellä. Sellainen show-off on mielestäni jotenkin noloa siinä tapauksessa, ellei henkilö oikeasti ole auton tasoa vastaavan vauras. "Älä osta Porschea, jos tulotasosi vastaa Skodaa" on ohjenuora mitä itse noudatan. Tosin mainittakoon, että itse matkustan raitiovaunulla, junalla ja bussilla. Älä ymmärrä väärin; rakastan kauniita autoja. Ja minusta on kiva ihastella kotikatumme näyttäviä menopelejä. Kyllähän Maserati aina Daciaa inspiroivammalta näyttää - jo muotoilunsa puolesta.



Ei ole hienoa nimeä, rikasta sukua eikä edes Ladaa nimissäni. Ja se tuntuu aivan mielettömän hyvältä. Voin kertoa, että kutsuja kissanristijäisiin ei sada enää samaa tahtia kuin ennen. Samaa aikaa ystäväpiirini on pienentynyt ja muokkaantunut sellaiseksi, mitä se nyt on - ihana, aito, välitön ja rakastava.

Minulle omistamattomuus on muodostunut viidessä vuodessa elämäntavaksi (mitä moni ei voi ymmärtää) ja minulla on hyvä olo, kun tiedän että kukaan ei voi viedä minulta mitään. Enkä omista mitään, mistä minulle tarvitsisi olla kateellinen tai minkä perusteella minua pitäisi arvottaa, saati pyrkiä hyötymään minusta. Ei ole hienoa nimeä, rikasta sukua eikä edes Ladaa nimissäni. Ja se tuntuu aivan mielettömän hyvältä.

Kutsun lasteni isää sokeripapaksi, kun hän on hieman varttuneempi herrasmies (hän muuten ei arvosta tätä kutsumanimeä, en ymmärrä). Puolisoni jaksaa aina muistuttaa, että olen maailman huonoin 'sugar babe' ensinnäkin siksi, koska olen liian vanha sugar babeksi, ja toiseksi siksi, kun minulle on niin äärettömän tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen. Pahin painajaiseni olisi, että joutuisin pyytämään toiselta rahaa elämiseen. Tai elää olettaen, että minua elätetään. Se olisi minulle vain... nöyryyttävää ja merkityksetöntä. Kaikki raha mitä teen, menee suorasti ja epäsuorasti verottajalle. Pieni murunen siitä menee perheeseeni ja sopivissa määrin myös omaan perseeseeni. Tästä huolimatta kuluneen viisivuotisen aikana olen pystynyt maksamaan oman yliopistoni ulkomailla ilman tukia tai velkoja (luottotiedoton ei saa lainaa, eikä luottotiedottomalla ole varaa elää mukavasti opintotuella), voin asua Helsingin kauneimmalla alueella ja ostaa kaupasta melko vapaasti, mitä tykkään. Olen kyennyt säästämään, sekä tuhlaamaan sopivasti. Olen voinut kustantaa lomamatkoja ensin itselleni, sitten perheelleni ja elämään omassa mittapuussani hyvän laatuista elämää. Juuri mitään ei ole puuttunut, itsekunnioituksen murusten keräämisen jälkeen kun ensimmäisen kerran yritin tilata itselleni kotivakuutusta luottotietojen menettämisen jälkeen.



Siitä asti kun aloimme seurustelemaan, puolisoni on lähes väkisin halunnut maksaa ulosottovelkani. En ole antanut hänen tehdä sitä, sillä toisen velat eivät mielestäni kuulu toiselle.


Luottotiedottomuuden parhaat puolet


Luottotiedottomuudessa parasta on vapaus. Kun hyväksyy sen tosiasian, että luottotiedoton on yhteiskunnassamme arvoton, voi arvottomuuden tunteen kääntää vapauden tunteeksi. Vapauden tunteella tarkoitan omistamattomuuden lisäksi esimerkiksi sitä, että luottotiedoton ei pysty elämään yli varojensa. Se on yksinkertaisesti mahdotonta - koska luottotiedoton ei saa lainaa, saati matkapuhelinliittymää tai kotivakuutusta. Oli huvittavaa marssia DNA-liikkeeseen oman isäni kanssa lähemmäs 30-vuotiaana puhelinliittymää hankkimaan. Vitsailen aina sillä, että isi maksaa puhelinlaskuni. Maksan ne aina hänelle etukäteen koko vuodeksi, ja hän hoitaa sitten miten hoitaa. Myös luottotiedottomuuden mukanaan tuoma rauha ja turvallisuudentunne ovat asioita, joista nautin; näillä viittaan kokemaani identiteettivarkauteen. Minulla on levollinen olo tietäessäni, ettei kukaan tee identiteetilläni mitään. Ainakaan Suomessa. Ainakaan vielä tänä vuonna.


Meitä on moneksi, mutta minulle tämä luottotiedottomuus on toiminut triggerinä haluamaan tehdä enemmän ja enemmän töitä. Voin väittää aina olleeni kova tekemään töitä, ja tämä puoli minussa on ainoastaan vahvistunut vuosien saatossa. Nykyään vain lasken työnteon tuoman hyödyn tarkemmin kuin ennen. En nyt voisi sanoa, että suosittelen kokemusta kaikille. Haluan pikemminkin sanoa, että luottotiedottomuus ei ole maailmanloppu. Maksuhäiriöisiä on Suomessa yli 380 000. Voi itse päättää, jääkö häpeilemään ja märehtimään asiaa - vai jatkaako elämäänsä ja päättää pärjätä.


Monelta on pohja kaatunut tänä vuonna Koronan seurauksena, tai Korona on ollut viimeinen tikki jo muuten haastavalle tilanteelle. On saanut lukea tämän vuoden aikana surullisia artikkeleita muun muassa perheenäidistä, joka päätyi riistämään itseltään hengen talousahdingon seurauksena. Haluaisin sanoa, että vaikka tuntisi (talous)tilanteen olevan sellainen, ettei siitä ahdingosta ole enää ulospääsyä - niin aina on mahdollisuus selvitä. Jos oma haastava tilanne on ajanut sinut burn outin partaalle ja rinnassa ahdistaa - niin puhu asiasta vaikka omassa terveyskeskuksessa. Aina se apu jostain löytyy - kukaan ei vain voi tietää auttaa, jos et kerro kenellekään tilanteestasi. Ikinä ei ole noloa pyytää apua. Se on asia, minkä haluan viestiä kaikille vaikeiden asioiden kanssa kamppaileville.





Tsemppiä sinulle, joka kamppailet tällä hetkellä luottotietojesi menettämisen kanssa! Se ei ole niin kamala asia, miltä se ehkä nyt voi tuntua. Toki se on kamalampaa sinulle, joka omistat paljon, muttet tarpeeksi. Kyllä siitä tilanteesta vielä noustaan - materia lihoiksi ja uuteen nousuun!


© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com