Minkälaista on työskennellä Venäläisessä suuryrityksessä?

Työskentelin intensiivisen puolivuotisen Venäläisessä pörssiyhtiössä, mikä identifioi itsensä Euroopan suurimmaksi teknologiayritykseksi - ja meininki oli varsin sekavaa. Vastuullani oli kyseisen yrityksen alustatalouteen perustuvan B2C-applikaation Suomen markkinointi - tai niin luki työsopimuksessa.


Työrooliin pyydettäessä minulle annettiin kuva siitä, että saisin vastuulleni sekä markkinoinnin että PR:än Suomessa. Työskentelisin tiiviisti Suomen maajohtajan kanssa, joka hallitsisi budjetteja. Kuitenkin lähin esimieheni olisi Venäjällä istuva Head of Global Marketing, jonka vastuulla oli tuolloin kaksitoista maata. Pian sain kokea, että mikään tästä ei pitänyt paikkaansa: Suomalaisilla ei ollut mitään sananvaltaa siihen, kuinka bisnestä johdetaan Suomessa - budjeteista puhumattakaan.


Edeltäjäni, Pietarissa asuva Venäläinen ja Suomenkielentaidoton kollegani oli saanut suhteellisen suuren vuosibudjetin markkinoinnin toteuttamiseen. Näkemykseni mukaan suhteellisen suuri budjetti oli käytetty mututuntumalla tehottomiin toimenpiteisiin. Kun minä aloitin talossa, Suomen markkinointibudjetti tiputettiin ensimmäisen neljän viikon aikana nollaan euroon. Huoli heräsi tullessani taloon vuoden lopulla ja huomatessani, että budjetointeja liittyen markkinointiin ei oltu tehty ollenkaan seuraavalle vuodelle.


Pyytäessäni Venäjällä istuvalta esimieheltäni selvyyttä budjetteihin ja ehdottaessani kokousta missä käsiteltäisiin ensimmäistä kvartaalia, esimieheltä ei löytynyt tähän aikaa. Budjettia en koskaan saanut eteeni työssäoloni aikana. Kuten en myöskään esimieheltäni jatkuvasti pyytämiäni tavoitteita ja odotuksia työrooliini liittyen. Loputtomat kommunikaatioyritykseni lähiesimieheeni eivät tuottaneet tulosta. Onnistuin keskustelemaan hänen kanssaan mahdollisesti neljä kertaa koko sinä aikana, kun työskentelin yrityksessä. Vaihtoehtonani oli siis alustateknologiasovelluksen mahdollistamilla alennuskoodeilla pelaten solmia yhteistyökumppanuuksia henkilökohtaisia kontaktejani käyttäen.


Suomen PR:ää ja viestintää dominoi Moskovalainen Ukrainalaissyntyinen toimihenkilö


Hyvin pian yrityksessä aloitettuani minulle selvisi, että suurimmassa roolissa yrityksessä on Ukrainalaissyntyinen Venäläistynyt Moskovassa asuva Head of Global PR, joka despootisti piteli käsissään kahdentoista maan (mukaan lukien Suomi, joka näistä toinen EU-maa Viron lisäksi) PR:ää. Ymmärtämättä, kuinka PR:ää ja viestintää tehdään Suomen kaltaisessa maassa. Tällä ei ollut merkitystä, sillä hänelle yrityksen menestystä tärkeämpää oli diktatuuri liittyen hänen henkilökohtaiseen asemaansa. Huomasin hyvin pian, että minun olisi turha yrittää keskustella enempää henkilön kanssa yrityksen negatiivisesta PR:stä ja mielikuvista suomalaisten silmissä, ja kuinka sitä voisi tehokkaasti muuttaa. Yritys kuitenkin väitti haluavansa antaa mahdollisimman lokaalin kuvan jokaisessa operoimassaan maassa. Lokaalius ei vain välittynyt, eikä esimerkiksi tietoturvaan ja alustateknologiasovellusta käyttävien pienyrittäjien oikeuksiin liittyvää negatiivista julkisuutta pyritty millään tavoin korjaamaan.


Ehdottamani PR & markkinointikampanjat liittyen esimerkiksi yhteistyöhön Itämeren suojelemisen tai Lastenpäivänsäätiön kanssa torpattiin alkuunsa. Venäjällä ei ymmärretty ollenkaan läpinäkyvän hyväntekeväisyyden tarpeellisuutta osana yrityksen corporate responsibilityä, markkinointia ja viestintää. Ilmeisesti tässäkin asiassa astuin jonkun varpaille - yrittäessä tehdä työni.


Sosiaalisen median sisällöntuotanto Venäläiseen tapaan


Jopa sosiaalisen median sisällöntuotanto oli aluksi Head of Global PR:n käsissä; tehtävään hän oli valjastanut Venäläisen - kolme vuotta suomenkieltä opiskelleen alaisensa. Alustateknologiasovelluksen suomalaiset SoMe-kanavat olivat täynnä kehnoja Google translator -käännöksiä. Head of Global PR sitten oikoluki näitä sisältöjä Google translatoria apunaan käyttäen. Vaikka olen asunut Englannissa kolmen vuoden ajan, tehnyt töitä englanninkielellä, opiskellut englanniksi maisteritutkintoni ja opiskellut englanninkieltä 6-vuotiaasta alkaen, en koe että voisin tehdä kyllin uskottavaa ja laadukasta sisällöntuotantoa englanninkielellä englanninkielisessä maassa. PR:n ja viestinnän ammattilainen kuitenkin koki, että kolmen vuoden suomenkielen iltaopinnot riittävät, jotta venäläinen pystyy tekemään riittävän laadukasta ja uskottavaa sisältöä suomalaisille suomenkielellä.


Etenkin koska budjettini oli minimaalinen, oli essentiaalista että ottaisin hoidettavakseni myös yrityksen SoMe-kanavat sisältöineen. Oli työn ja tuskan takana saada pyyntöni läpi, ja sekin vain osittain; saisin suunnitella ja toteuttaa sisällöt, mutten saisi käydä dialogia sovelluksen kanavien SoMe-päivityksiä kommentoivien kanssa (15 vuoden markkinointi- ja PR-taustallani). Tämä sama henkilö, kolmen vuoden suomenkielen opinnot takanaan vastaisi dialogista ihmisten kanssa. Tästä johtuen hän usein ymmärsi väärin (mikä on täysin inhimillistä lyhyillä vaikean kielen opinnoilla), mitä ihmiset tarkoittivat kommenteillaan tai kysymyksillään. Tästä aiheutui usein jonkin asteinen hämmennys. Sain kuitenkin pelkällä sisällöntuotannon kehittämisellä kasvatettua sovelluksen SoMe-kanavien tavoittavuutta, seuraaja- ja tykkääjämääriä sekä impressioita lähes tuhat prosenttia ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.


Henkilökohtainen kehityskeskustelu Venäläisen pörssiyhtiön tapaan


Kun henkilökohtaisen kehityskeskustelun aika koitti ensimmäisen kvartaalin yrityksessä työskenneltyäni, se käytiin ilman minun läsnäoloani - esimieheni ja hänen junior-tasolla työskentelevän vasemman kätensä välillä Moskovassa. En koskaan saanut tietää, mitä henkilökohtaisessa kehityskeskustelussani käytiin läpi. Vastaanotin kuitenkin tämän jälkeen kasapäin B-optioita yrityksen osakkeisiin. Samaa aikaa sain huhujen kautta kalasteltua läpi, 'etten olisi päässyt tavoitteisiini'. Olin siihen mennessä onnistunut nollan euron budjetilla SoMe-kanavien kasvattamisen lisäksi solmimaan kymmeniä vaikuttajayhteistöitä, yhteistyöt kymmenien B2B-kumppaneiden kanssa ja kehittämään bisnestä Suomessa Korona-ajasta huolimatta. Minulle ei oltu edelleenkään asetettu tavoitteita, saati budjettia.


En koskaan saanut tietää, mitä henkilökohtaisessa kehityskeskustelussani käytiin läpi. Vastaanotin kuitenkin tämän jälkeen kasapäin B-optioita yrityksen osakkeisiin.

Venäläisessä suuryrityksessä niputettiin Suomi kehittyviin maihin yhdessä Afrikan maiden kanssa


Suomea ja Afrikan maita kutsuttiin kyseisen yrityksen sisällä nimikkeellä 'developing country' eli suomennettuna 'Kehitysmaa'. Tällä viitattiin toivottavasti siihen, että bisnes on edelleen kehittymässä markkinalla, eikä ole vielä stabiloitunut.


Eräänä päivänä minulle vain ilmoitettiin, että vastaisin tästä lähtien Nigerian markkinalla lanseerattavan uuden sovelluksen SoMe-sisällöntuotannosta suunnittelusta toteutukseen. Tämä ei vaikuttaisi palkkaani millään tavoin. Kiitin kovasti kunniasta, samalla ilmoittaen että minulla ei ole mitään kosketusta Nigerian alueiden markkinaan - en ole koskaan työskennellyt yhtikäs missään Afrikan maassa. En osaa käydä dialogia riittävän uskottavasti Englanninkielellä Nigerialaisittain, en tunne Nigerian alueiden uskontoja, kulttuuria enkä historiaa. Tällä ei kuulemma ollut mitään väliä. Alueeksi rajattiin Abuja. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun alkaa opiskelemaan parhaani mukaan Nigerian historiasta, kulttuureista ja uskonnosta. Tämä oli toki erittäin mielenkiintoista, mutta koin että tehtävää tulisi hoitaa Nigerialainen - mielellään lokaali Abujalainen henkilö. Ei joku tyyppi Suomesta, joka ei ole edes vieraillut koskaan kyseisessä maassa - saati maapallon osassa, jos ei Marokkoa lasketa.


Kiitin kovasti kunniasta, samalla ilmoittaen että minulla ei ole mitään kosketusta Nigerian alueiden markkinaan - en ole koskaan työskennellyt yhtikäs missään Afrikan maassa. En osaa käydä dialogia riittävän uskottavasti Englanninkielellä Nigerialaisittain, en tunne Nigerian alueiden uskontoja, kulttuuria enkä historiaa. Tällä ei kuulemma ollut mitään väliä.

Kokemus Itä-naapurin leivissä oli kaiken kaikkiaan unohtumaton ja mielenkiintoinen; Pääsin matkustamaan Moskovaan sekä lähialueille joitakin kertoja, ja kävelemään Gorky Parkissa yöaikaan punaviinipäissäni - kuunnellen Scorpionsin Wind Of Changea. Tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin ja koin monta 'What the Fuck?' -momenttia. Tutustuin Venäläiseen yrityskulttuuriin yrityksessä, mikä haluaa kovasti olla mahdollisimman Länsimaalainen.

Kokemukseni perusteella mikään Venäläisessä yrityskulttuurissa ei ole Länsimaalaiselle loogista. Pohjimmiltaan Venäläinen yrityskulttuuri on äärimmäisen looginen: Älä kysele äläkä missään nimessä kyseenalaista, älä nosta päätäsi esille, pysy omassa laatikossasi ja ole mahdollisimman pieni. Hierarkia on se, mikä ratkaisee. Sekä kansalaisuus.


Kokemukseni loppui puolen vuoden jälkeen, raskauteni tultua julki. Ja hyvä näin - sain tästä äärimmäisen erilaisen kokemuksen, mitä tulen varmasti muistelemaan vielä seniorina.






Onko sulla kokemusta työskentelystä venäläisessä yrityksessä? Pystytkö samaistumaan kokemukseeni vai et sitten ollenkaan?

© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com