Ristiriitainen Dubai

Mulla on aina ollut tavallaan viha-rakkaussuhde Dubaihin; Olisin kaksinaismoralisti jos sanoisin että totaalisesti vältän Dubaita, koska se sotii arvomaailmaani vastaan. Päinvastoin - alkaessani ravaamaan Dubaissa, nautin siitä kun sain hetkeksi unohtaa huoleni, hiplailla Louboutinejä ja Zanotteja, istua Maseratien kyydissä ja asua kauniiksi rakennetuissa ympäristöissä. Silloin kun olin burn-outin partaalla elävä nuori yrittäjä, se kaikki kliinisyys, pinnallisuus ja näennäinen täydellisyys oli juuri mitä kaipasin. En halunnut lukea ikävistä asioista, nähdä köyhyyttä tai syödä paskalta maistuvaa ruokaa. Täydellinen paikka 'aivot narikkaan' -lomalle siis. Mutta mutta...



Silloin kun olin burn-outin partaalla elävä nuori yrittäjä, se kaikki kliinisyys, pinnallisuus ja näennäinen täydellisyys oli juuri mitä kaipasin. En halunnut lukea ikävistä asioista, nähdä köyhyyttä tai syödä paskalta maistuvaa ruokaa. Täydellinen paikka 'aivot narikkaan' -lomalle siis. Mutta mutta...

Aloin ravaamaan Dubaissa 2013 oltuani pitkästä aikaa yhteydessä entiseen poikaystävääni, joka oli lähtenyt rakentamaan uutta elämää asuntobisneksen parissa - luulisin. Olin 22-vuotias, itseni piippuun vetänyt yrittäjä ja kaipasin pakopaikkaa, tai no oikeastaan vain ilmastoitua huonetta uusilla maisemilla. Ehkä myös salaa halusin testata, josko tulisimme toimeen exäni kanssa ( - joo tulimme, mutta kipinä väliltämme oli sammunut lopullisesti sitten vuoden 2009). Dubaissa ollessani tutustuin siellä asuviin Suomalaisiin; entisen heilani silloin tuoreimpaan ex-tyttöystävään ja tämän kavereihin. Tulimme juttuun yllättävän hyvin. Syntyi ystävyyssuhde, mikä himmeni vuoden 2016 loppuun tultaessa alkaessani seurustelemaan todenteolla. Ehkä vielä joskus kohtaamme.



Dubai 2013

Dubai 2014

Dubain meininki

“Olin 22-vuotias, itseni piippuun vetänyt yrittäjä ja kaipasin pakopaikkaa, tai no oikeastaan vain ilmastoitua huonetta uusilla maisemilla.”

Päällisin puolin nautin oleskelustani Dubaissa. Oli ihan hauska ravata tietyissä piireissä suosittujen yökerhojen kuten Cavallin ja Armanin vip-loosseissa. En ollut täysin varma tosin, kumpi minua häiritsi eniten; Se että tunsin itseni huoraksi istuessani minulle tuntemattomien miesten seurassa juoden heidän tarjoamaansa shampanjaa huomaten, että näitä kyseisiä miehiä ei kiinnosta tippaakaan käydä kanssani intellektuellia debattia tai edes keskustelua, eivätkä he oikeastaan edes odottaneet minun puhuvan - vai se, että käytin juuri ostamaani Herve Ledgerin ylihintaista mekkoa, mikä sai oloni sellaiseksi kun kävelisin makkarankuoren sisällä. Se kerta, kun joku Sveitsiläinen liikemies työnsi ohimennen laukkuuni Black Berryn puhelimen, ja kertoi soittavansa minulle siihen seuraavana päivänä ja kun hölmistyksissäni työnsin puhelimen herrasmiehelle takaisin sanoen: "Olet varmaan erehtynyt henkilöstä" ja miehen ihmetellen että enkö olekaan prostituoitu "kun täällä Cavallissa kaikki ovat yleensä maksullisia naisia" - tajusin, että ei perkele... tämä on se ison maailman meininki. Mies oli kovin otettu siitä, että en ollut ostettavissa ja minä osaltani näreissäni siitä, että minua luultiin huoraksi. Hän oli kuitenkin ensimmäinen henkilö sillä reissulla, jonka kanssa syntyi jonkin tason älyllinen keskustelu. Oikein mukava herrasmies kun oppi tuntemaan. Se siitä sitten, totesin että yökerhot, Herven mekko ja Chanelin laukku (hei, ne oli tosi muodikkaita vuonna 2013... mutta kuulemma saattavat myös toimia muailmalla viestinä siitä että tämä nainen on kauppatavaraa) eivät yksinkertaisesti ole mun juttu. Viihdyn paremmin lenkkareissa, Tumin reppu selässä jossain kahvilassa tai pubissa.


Dubai 2015-2016


Se siitä sitten, totesin että yökerhot, Herven mekko ja Chanelin laukku (hei, ne oli tosi muodikkaita vuonna 2013... mutta kuulemma saattavat myös toimia muailmalla viestinä siitä että tämä nainen on kauppatavaraa) eivät yksinkertaisesti ole mun juttu. Viihdyn paremmin lenkkareissa, Tumin reppu selässä jossain kahvilassa tai pubissa.

Dubai 2014

Kyllä Dubaissa häröilyyni liittyy paljon hyviäkin muistoja; Esimerkiksi aika kun tapailin erästä Syyrialaisen tehdassuvun vesaa. Oli vuosi 2013 ja heidän koko perheensä oli joutunut muuttamaan kiireesti pois maasta kun heidän perheenjäseniään alkoi katoamaan; osa perhettä Malesiaan, veljekset Dubaihin. Kävimme Dubai-bestikseni kanssa tuolloin ahkerasti ulkona, ja hänen kauttaan päädyimme Burj-Al-Arabiin jatkoille suureen kaksikerroksiseen huoneistoon joidenkin Sheikkien kanssa. Auts - kuulostaapa pahalta. No, meidän funktiomme jatkoilla oli lähinnä nimike kuokkavieras; Sheikeillä oli ihan omat Ruotsalaiset mallit hankittuina hupejaan varten. Muistan kuinka passimme kopioitiin huoneiston turvatarkastusrutiinissa. Siinä vaiheessa jo ajattelin, että nyt kannattaa vissiin yrittää olla aiheuttamatta yleistä pahennusta.

Se nyt ei mennyt aivan niin kun olin ajatellut. Olen aina ollut tosi huono jatkoihminen; olin kai kyllästynyt, tai halusin herättää yleistä paheksuntaa ja kävin kytkemässä puhelimeni huoneiston äänentoistoon. Huudatin Cheekin 'Timantit On Ikuisia' ja 'Avaimet Mun Kiesiin' kunnes ystäväni kauniisti pyysi junttikaverinsa Suomesta käyttäytymään. Kiitos T:lle kaikista lämpimistä muistoista, oi kyllä meillä oli hauskaa!


"En ollut täysin varma tosin, kumpi minua häiritsi eniten; Se että tunsin itseni huoraksi istuessani minulle tuntemattomien miesten seurassa juoden heidän tarjoamaansa shampanjaa huomaten, että näitä kyseisiä miehiä ei kiinnosta tippaakaan käydä kanssani intellektuellia debattia tai edes keskustelua, eivätkä he oikeastaan edes odottaneet minun puhuvan Englantia - vai se, että käytin juuri ostamaani Herve Ledgerin ylihintaista mekkoa, mikä sai oloni sellaiseksi kun kävelisin makkarankuoren sisällä."


Blue Marlin Ibiza, Dubai 2014

Dubai ja ruoka


Aihealue mistä pidän Dubaissa on ruuan laatu; Dubaissa ravintolahinnat ovat samaa luokkaa kun Suomessakin. Mikä eroaa Suomesta on tarjolla olevan ruuan monipuolisuus ja laatu. Dubaissa voit aina odottaa vastinetta rahoillesi, ja mikä parasta: Jos ruoka ei miellytä, on OK ilmaista asia.







Dubai ja ihmisoikeudet


En ihan heti keksi, mitä oikeuksia Dubaissa ei rikottaisi. Näin päällimmäisenä: Ihmisoikeudet. Nauti vaan siellä kliinisellä viiden (tai seitsemän) tähden uima-allasalueellasi ja priva-beachillasi sitä ylihintaista drinkkiäsi. Koko lukaalin byganneet Bangladeshilaiset rakennusmiehet (he, jotka eivät kuolleet rakennusprosessissa) tuskin saivat palkkaansa tai jos saivat, se oli hävyttömän pieni. Pakistanilainen taksikuski ajaa sinut Dubai Mallille pällistelemään sitä sisään rakennettua väsynyttä hiihtokeskusta, ja Filippiiniläiset naiset siivoavat hotellihuoneesi sekä tekevät sinulle elämäsi parhaat manikyyrit. Hekään eivät ole saaneet palkkaansa viimeiseen kahteen kuukauteen, mutta väkivallan, vankilan ja maasta karkoittamisen pelossa he eivät uskalla valittaa asiasta. Mutta mitäs minä siitä välittäisin...




Mitä luultavimmin, tästäkin ja hiilijalanjäljestäni huolimatta aion parin vuoden tauon jälkeen bookata Finnairin suoran lennon Dubaihin ja viedä pienen poikani Atlantis-vesipuistoon, samaiseen jossa vietin taannoin 25-vuotissyntymäpäivääni haaveillen, että jospa minulla olisi joskus pieni lapsi tai useampi, jonka viedä nauttimaan Atlantiksen tarjoamista fasiliteeteista. Dubai sotii täysin arvomaailmaani vastaan. Samaa aikaa olen valmis viemään lapseni sinne, nauttimaan toisten kurjuuden kustannuksella tarjotusta luksuksesta. Ironista, eikö?


#Dubai #Atlantis #Burjalarab

© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com