Työnhaku, raskaus ja Korona

Nyt seuraa suoraa puhetta (raskaana olevan) naisen asemasta työelämässä – ketään syyllistämättä, haluan jakaa oman tarinani. Ehkä tästä on vertaistukea jollekin toiselle naiselle.

Kerroin keväällä julkisesti raskaudestani, minut irtisanottiin päivätyöstäni päivää ennen 6kk:n koeajan päättymistä ja aloitin työnhaun välittömästi. Laskin, että YTK:n kassa turvaisi elantoni ainakin niin, että 1/3 tuloistani tulisi katettua siihen asti, kunnes löydän uuden päivätyön.





Osasin odottaa jonkinlaista viivettä prosesseissa Koronasta johtuen. Tässä sitä vielä ollaan – terve, työkykyinen ihminen lähes kolme kuukautta kestäneen työttömyyden jälkeen edelleen odottelemassa päätöstä ansiosidonnaisiin liittyen. Työssäolokuukausia olisi jäljellä kaksi kappaletta, toukokuussa niitä olisi ollut vielä viisi. Kelan perustoimeentulotuen piiriin perheemme ei kuulu, koska niihin vaikuttavat puolison tulot. Kelasta sanottiin suoraan, että ”aviopuolison tehtävä on elättää toista aviopuolisoa”. Toisin sanoen, en ole saanut kolmen kuukauden aikana Kelan perustoimeentulotukea sen vuoksi, koska puolisoni käy töissä. Kelan peruspäivärahaan en myöskään ole oikeutettu, koska kuulun työttömyyskassaan.


Jään lokakuussa äitiyslomalle, joten koin jo toukokuussa jäätyäni työttömäksi työnhakijasi, että ei olisi järkevää, saati reilua työnantajaa kohtaan hakea ansioluetteloani vastaaviin positioihin ilman läpinäkyvyyttä raskauteni suhteen. Olen päivä päivältä laajentanut hakuani Markkinoinnin ja myynnin asiantuntijatehtävistä, puhelinasiakaspalvelun kautta kaupan kassalle. Kertoen avoimesti sen, että olen raskaana ja toivoisin työsopimuksen mikä loppuu lokakuuhun (tehden selväksi, etten yritä saada työnantajaa nalkkiin).


Olisinhan voinut hyödyntää työnhaussa kontaktejani, mutten raskauteni vuoksi ole halunnut lähestyä ketään tuttua ymmärtäen ihmisten suhtautumisen raskaana olevia naisia kohtaan työnhaussa. Olisi ihan hirveä ajatus asettaa joku tuttu siihen tilanteeseen, että hän joutuisi kiemurrellen väistämään kysymykseni mistä vaan vapaana olevasta työstä.


Satoihin lähettämiini työhakemuksiin on vastattu muutaman kerran – tai siis, vastaukset ovat olleet automatisoituja meilejä. No mutta tavallaan vastattu, haluan ajatella sen niin. Yhtään kutsua haastatteluihin ei ole tullut. Tämä on täysin uusi tilanne minulle, joka olen ollut säännöllisesti työelämässä 14-vuotiaasta alkaen. Aina on ollut töitä tarjolla. Useimmiten jopa vähän liikaa.


Olen vieraillut isoäidilläni Helsingin Hermannissa kolmenkymmenen vuoden ajan viikoittain, enkä ole koskaan ennen edes huomannut isoäitini kotikadulla sijaitsevan leipäjonon olemassaoloa. Kevään ajan jono kasvoi koko kadun mittaiseksi kaartaen toiselle poikkikadulle. Kuljen joka päivä julkisilla, enkä ole koskaan aiemmin kokenut, että spårassa olisi päivisin jotenkin tavallista enemmän päihteiden väärinkäyttäjiä tai häiriökäyttäytymistä. Korona-aika on tuonut mukanaan erilaisia lieveilmiöitä. Jos ns. tavalliseksi luokitelluilla kansalaisilla on haastavaa, niin heillä vasta onkin haasteita, jotka tähän asti ovat kulkeneet pärjäämisen rajoilla.


Yleensä julkisuudessa tuodaan esille yksinhuoltajaäitien ja köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden tuskailu tilanteissa kuten COVID-19 ja työttömyys. Yhtään väheksymättä – tämä on aivan varmasti aiheellista. Sen sijaan ei ole trendikästä puhua korkeatuloisen ydinperheen arjen muuttumisesta meidän perheemme kaltaisessa tilanteessa, jossa jään kaikkien yhteiskunnan tukien ulkopuolelle, koska perheemme ei ole paperilla tarpeeksi köyhä. Tässäkin käytetään mittarina mm. puolison brutto- ei nettotuloja.


Onneksi olen voinut käyttää säästöjäni tämän kolmen kuukauden työttömyyden aikana – olin tosin tehnyt säästöjeni eteen rankasti töitä ja suunnitellut käyttäväni ne erilaisiin tarkoituksiin kuin vuokranmaksuun, ruokaan ja lapsen päiväkotiin. Ja toki, onneksi meitä on kaksi henkilöä jakamassa kulut. Kuten ennenkin.


Lisäksi kun minulla on tämä yrittäjätausta, tykkään yhä edelleen tehdä viikonloppuisin ekstra- suunnittelutyötä päivätyöni lisäksi –mikäli päivätyö sen mahdollistaa. Nyt sama jatkuu sitten työttömyyteni ohessa. Olen niin kiitollinen, että yksi mieluinen yhteistyö sisällöntuotannon parissa eräälle hienolle Suomalaiselle elintarvikeyritykselle on pysynyt käynnissä jo useamman vuoden ajan! Toki montaa muuta upeaa yhteistyökumppanuutta on täytynyt vuosien saatossa karsia päivätöiden alta. Sisällöntuotannon ja copy wrtinigin parissa työskentelin myös ensimmäisen lapseni vauvavuoden ajan kotoa useammalle yritykselle nettisivujen rakentamisen lisäksi, ja homma toimi todella hienosti. Copywriting ja sisällöntuotanto ovat aina olleet mukavuusalueellani. Ihanaa, luovaa työtä!


Tuntuu pahalta ajatella, että kaikilla ei ole niitä säästöjä tai ekstraprojekteja. Eikä voimia odotella sitä kolmea kuukautta, kunnes ehkä sieltä YTK-kassasta jotain kuuluu – tai uusi työpaikka avautuu.


Tsemppiä kaikille muille raskaana oleville työttömille työnhakijoille – eihän tämä työllistyminen tässä tilassa lupaavalta näytä, mutta hei – lapset ovat tulevaisuus!


Rakkaudella,


Emmi

CONTACT

© 2020 by Emmi Pyykkoe

Content specialist, Marketing guru

contact@creativehki.com

 The Divine ventures of Emmi Pyykkoe

emmipyykko.com